"Hei! Kysyisin nyrkkisääntöä koululaisten ergonomisen istuinkorkeuden suhteen. Nyt monet oppilaat istuvat siten, että jalat roikkuvat ilmassa tuolilta (eivät tue lattiaan). Miten olisi helpointa varmistaa oppilaiden oikea pöydän/tuolin korkeus ja onko merkitystä sillä, että jalat roikkuvat?"
Irja Nikkinen, erityisopettaja
Istuinkorkeuden nyrkkisääntö on, että oppilaan jalat ovat istuessa tukevasti lattiassa tai jalkatuella. En lähtisi mistään senttimääristä, kun oppilaat ovat niin eripituisia. Myös kehon mittasuhteet eli jalkojen ja selän pituus ja keskinäinen suhde ovat hyvin erilaisia. Jos jalat roikkuvat ilmassa, tuoli on liian korkea. Jos tuolia ei saa säädettyä alemmaksi, voi jalkojen alle laittaa jonkin jalkatuen.
Jos jalat roikkuvat ilmassa, niin tuolin etureuna painaa reisien alapintaa, mikä heikentää jalkojen verenkiertoa. Se on epämiellyttävää ja johtaa helposti levottomaan oloon ja asentojen vaihteluun. Kun jalat ovat tukevasti lattiassa, oppilaalla on helpompi olla ja hän pystyy keskittymään paremmin tehtäviin.
Työtason/pöydän/pulpetin korkeus pitäisi olla hiukan oppilaan kyynärpäätasoa ylempänä. Näin hän voi tukea kyynärvarret kunnolla pöytään eikä hartiaseutu rasitu käsien kannattelusta. Sama pätee myös tietokoneen ääressä.
Nykyisin suositaan sähköisesti säädettäviä pöytiä, joiden ääressä voi istua tai seistä. Tällaiset pöydät sopivat hyvin myös opettajille. Istumisen vähentäminen on yksi tärkeä tavoite, koska istuminen rasittaa selkää enemmän kuin seisominen. Joitakin tehtäviä tai lukemista voisi koulussa tehdä välillä myös seisten.
Erityisoppilailla hyvä työskentelyasento on muitakin tärkeämpi. Yhden tutkimuksen mukaan esim. CP-vammaisilla lapsilla todettiin parempi käsien toimintakyky, kun heillä oli käytössään sopivan korkuinen muotoiltu (kaareva) pöytä ja siihen pystyi hyvin tukemaan käsivarret.
Kouluun kannattaisi aina hankkia säädettäviä kalusteita. Uudet koulukalusteet ovat jo usein korkeussäädettäviä ja oppilas osaa niitä itsekin säätää. Olisi hyvä, jos sekä tuoli että pulpetti/pöytä olisivat helposti korkeussäädettäviä. Muuten työskentelypisteen korkeus ei ole sopiva ja se taas totuttaa oppilasta huonoihin asentoihin. Tämä puolestaan lisää liikuntaelinvaivoja, joita sitten myöhemmin yritetään korjailla.
Jos luokissa ei ole säädettäviä kalusteita, voisi luokkiin hankkia erikorkuisia tuoleja ja pulpetteja, jotta eripituiset oppilaat voisivat niitä käyttää. Saatavilla on myös korkeita pulpetteja ja korkeita tuoleja, joiden ääressä voi seistä, istua ns. korkeassa istuma-asennossa eli puoli-istuvassa asennossa tai istua tavallisesti ja tukea jalat jalkatuelle.
Nina Nevala, ergonomian dosentti, Työterveyslaitos